JIlves2 - HPP (1 - 2)

Hei!

Revanssi mielessä peliin, kesäkuussa otettiin 7-0 turpiin, joten oli aika mitata meidän pelaaminen, joukkue oli hyvin kasassa, vaikka pois jäämisiä oli vino pino.  Vastustajan tilanne ei ollut mitenkään herkullinen, edellinen voitto juuri meitä vastaan.  Olivat keränneet kaikki saatavilla olevat pelaajat, edustusjoukkuetta myöten.

Ekajakson alku oli molemmilta melkoista hakemista ja tietysti myös meiltä ja tälläisessä tilanteessa yleensä tulee se onnen kantamoinen, keskitys, joka painuu takakulmaan, no se siitä.  Peli jatkui tasaisena ja molemmat teki töitä, onneksi saatiin tärkeä tasoitus, joka loi pohjaa jatkoon.

Puoliajalla painotin molempien laitojen käyttöä ja laukaisujen tärkeyttä, lisäksi otin esiin hermojen hallinnan, sillä ekapuoliajan lopulla, monet pelaajat löysivät juttu seuraa vastustajan pelaajista ja myös kaksinkamppailut olivat aika rajuja.  Toinen jakso lähti meidän osalta hyvin käyntiin, saatiin painotettua niitä tärkeitä asioita.  Pelin painopisteet lainehti päästä toiseen, ihan kaikki kuitenkaan ei ollut kohdallaan ja tulosta ei tullut.  JIlves pyrki pitkillä avauksilla saamaan pallon meidän puolelle ja se oli meidän onni, meidän alakerta hoiti tilanne tilanteelta kaiken ja varsinkin Sasha pelasti 2-3 kolme maalia oikea aikaisella katkolla ja menemällä laukaisun eteen, 10:n suoritus!

Laineet rupesivat kääntymään meille, kun puolituntia oli pelattu, Antin röyhkeä meno kuudentoista sisään, palkittiin rankkarilla, Antin lähtiessä antamaan rankkaria, kotijoukkueen kuuluttaja teki törkeä tempun, selosti tilannetta koko tapahtuman ajan ja yritti kaikin tavoin häiritä pelaajaan keskittymistä, ala-arvoinen suoritus.  Onneksi Antin kokemus oli valttia, mikään ei auttanut, pallo maaliin kylmästi.  Siihen loppuikin sitten JIlveksen juoksu, ei jaksettu enään uskoa tasapeliin, vaan päät kääntyivät alas.

Taas kerran meidän ryhmä kasvoi monta senttiä, mikä tärkeintä syksyn kannalta, nyt muutamat runkopelaajat tekivät hyvän pelin, melkeimpä kauden parhaan.  Arin peli maalissa oli tärkeä ja onnistui juuri niin hyvin, kun pitääkin.  Harmi, kun Aten selkä ei kestänyt, olisi kiva ollut nähdä, millaista hakketusta olisi tehnyt JIlveksen alakerralle, toivotaan, että kramppi aukeaa ja saadaan Atte taas takaisin.  Eino ja Toni tekivät kauden parhaan peli, vaikealla paikalla, keskikentän keskellä.  Erkon katkot oli tosi tärkeitä ja muutenkin sijoittuminen onnistui, yhteistyö Sashan kanssa samoin.  Ryhmästä huokui hyvä henki ja kopissa leijui mahtava fiilis, mukavaa, kun voi antaa sen tunteen pelaajille, sitä vartenhan tätä tehdään.

T: O-P